AINO ALEKSANDRA JOHANSSON
NAHAT / SKINS ongoing back to main
Eng
Skins (the process) is an ongoing process of collecting, cleaning, photographing and using wasteplastics in artpieces. I call this plastic I find Oilskin, referring to its ancient fossil material, oil.
In a process like this one gets dirty, walks alone, feels the call of the wasteland, sideways, unidentified spots of the infrastructure of the city. Hand son and feet on I wander and I wonder - what is this material created by humans, and why is it so powerful?
To me finding these plastics, they remind me of archaelogical explorations, shamanistic excavations and of vibrant matter. Im trying to figure out this uncanny feeling and call of materia - that is labeled dead but keeps n moving and changing.
I also wanted to perceive plastic through empathy - to consider wether a material itself is bad or harmful or whether it is just in the wrong place and used in
Fin
Nahat on prosessi, jossa kerään jätemuoveja merenrannoilta, rakennustyömaiden ja festivaalien jäljiltä ja kotitaloudesta. Kutsun löytämääni ja puhdistamaani muovia öljynahaksi. Kuljeskelu ja keräily ovat itsessään situationistinen teoskokonaisuus. Kerään öljynahkojen lisäksi mm.metallisia rinkuloita.
Olen tehnyt tästä materiaalista mm. teokset: Öljynahkamaja/Lintupuku (2014, Huuto-galleria), ..To avoind being Medusa’s victims (2015, Thirdspace) sekä Virvatulet (2019, Taidekeskus Antares).
Olen kerännyt muovia rannoilta ja rakennustyömaiden liepeiltä, lätäköistä ja parkkipaikoilta, lähes hajonneena ja hautautuneena mutaan tai hiekkaan. Kuljeskeluillani likaannun mielelläni – koen hyväksi upota ja sulautua paikan olemukseen, tuntuun, maahan ja hapartuviin syöpyneisiin materiaaleihin. Koen tapahtuman jonkinlaisena kokemuksellisena arkeologiana. Olen puhdistanut muovit sekä löytöpaikalla meren rannassa että sisätiloissa. Vaalivan kosketuksen myötä muhju ja moska muuttuvat materiaaliksi ja saavat taas uuden muodon.
Muovi on muinaisista aineksista tehty. Muovin raaka-aine, maapallon öljy on syntynyt esihistoriallisista kasveista ja meren eliöistä, kuoriaisista ja hyönteisistä, jotka ovat hautautuneet satoja tuhansia vuosia sitten maan alle. Kuumuus ja paine on muuttanut jäännökset nestemäisiksi ja kaasumaisiksi hiilivedyiksi, ja öljy on kasautunut huokoisiin kiviin ja onkaloihin, mistä se on sitten pumpattu ulos.
Keräämäni hauraat ja likaiset muovit muistuttavat jotakin elävää, niissä on ihon, nahan, aallokon, helmojen ja elävien kalvojen tuntua, ne ovat öljynahkaa. Samalla kun muovi uhkaa maapallon eliöstöä ja ekosysteemejä, siinä on materiaalina jotakin kammottavan kiehtovaa.